Patikointi – a ja ö, eli muista tämä seuraavan kerran kun lähdet kävelylle
Patikoimaan voi lähteä ilman kuntoa ja ilman kokemusta. Reittejä on ihan joka sortin tallaajalle.
Olen nyt kolme kertaa ollut Euroopassa patikoimassa, ja seuraavat opit eivät ole menneet kallooni vieläkään. Tämä on johtanut eksymisiin, kauhukokemuksiin, painajaisiin, melkein havereihin ja äärimäiseen turhautumiseen – ja tietty jälkikäteen myös makeisiin nauruihin omalle typeryydelle (kun onneksi ei mitään kamalakamalaa sattunutkaan).
Senpä takia tämä on NOTE TO SELF:
– hanki kartta. Oikea kartta. Ei mikään opaskirjan suuntaa-antava. Opettele lukemaan sitä.
– älä usko siihen, mitä kirjoissa sanotaan reittien kestoista, ellet ole todella hyväkuntoinen ajokoira.
– Ranskassa ei ole ravintoloita joka paikassa.
– tarkista reittisi aina kaksi kertaa, siis vaikka olisit jo kysynyt neuvoakin.
– vaikka näetkin määränpääsi vuorelta, et yleensä pääse sinne suorinta reittiä.
– kiipeäminen on todella raskasta, eli opettele kartoista korkeusmerkinnät ja yritä ymmärtää mitä ne käytännössä tarkoittavat.
– myös muut perusmerkinnät kartoista on hyvä tuntea (joki, kallio, puro, muuri..).
– usko, että vaikea reitti on yleensä vaikea ja tarkoitettu kovan luokan kiipeilijöille, ei kävelijöille.
– satsaa kenkiin ja vaellussauvoihin (Stokkalta ostetut ”sauvat” hajosivat ensimmäisenä päivänä Italiassa)
sekatavaraa 
Viimeisimmät kommentit